5 vuotiaana juolahti mieleen että pitää saada koira
ja ukkini koiramiehenä pitkän koirattomuuden jälkeen
toi tällaisen pentuna.
Koiraharrastukseni alkutaival
Lapsuudenkodissani
maalaistalossa meillä oli metsästyskoiria, Jämtlannin pystykorvia,
joita hirvenpyynnissä käytettiin. Ei niiden näyttelymenestys kehuttava
ollut, mutta käyttökoirina ja hyväluonteisina, rauhallisina perhekoirina
niillä oli paikkansa. Sieltä jäi kipinä niin metsästysharrastukseen,
kuin koiraharrastukseenkin.
Mistä kaikki alkoi?
Metsästänyt
olen pikkupojasta saakka ja vaikka harrastukseni nuoruusvuosina ja
varhaisaikuisuudessa eli muutaman vuoden jonkinlaista hiljaiseloa,
voimistui se uudelleen 2000-luvun alussa.
Miten
tähän päivään on tultu? ex vaimoni treenasi saksanpaimenkoiransa kanssa
palveluskoiralajeja, jälkeä, tottelevaisuutta ja jonkin verran
henkilöhakua. Kävimme molemmat Suomen Palveluskoiraliiton
Koirankouluttaja-kurssin, lisäksi ex vaimoni kouluttautui edelleen Suomen
Palveluskoiraliiton pätevöimäksi koulutusohjaajaksi.
Palveluskoiralajien
kautta saimme arvokasta oppia koiraa motivoivista koulutustavoista,
joita olemme hyödyntäneet myös metsästyskoiriemme koulutuksessa ja
tapakasvatuksessa. Näistä opeista suuri kiitos meitä ohjanneille
koulutusohjaajille ja kotikaupunkimme virkeälle
palveluskoiratoiminnalle, jossa saimme olla mukana.
Mutta
saksanpaimenkoira ei ole metsästyskoira, vaikka mitä mainioin
harrastuskoira onkin. Halusimme koiran, joka olisi rauhallinen ja
tasapainoinen perhekoira, monipuolinen metsästyskoira, koulutettavissa
myös muihin liikunnallisiin harrastuksiin esim. koirahiihto,
koirajuoksu ja perheen pienimpien vetäminen ahkiossa. Näihin tarpeisiin
saksanseisoja soveltuu mitä parhaimmin. Karkeakarvaiseen saksanseisojaan
päädyimme sen hauskan ulkonäön ja turkin hyvän säänkestävyyden vuoksi
ja valinta on osoittautunut meille oikeaksi.