Mistä kaikki alkoi?

                          Jo poikana päätin että...
                          5 vuotiaana juolahti mieleen että pitää saada koira
                          ja ukkini koiramiehenä pitkän koirattomuuden jälkeen
                          toi tällaisen pentuna.


Koiraharrastukseni alkutaival

Lapsuudenkodissani maalaistalossa meillä oli metsästyskoiria, Jämtlannin pystykorvia, joita hirvenpyynnissä käytettiin. Ei niiden näyttelymenestys kehuttava ollut, mutta käyttökoirina ja hyväluonteisina, rauhallisina perhekoirina niillä oli paikkansa. Sieltä jäi kipinä niin metsästysharrastukseen, kuin koiraharrastukseenkin.



Mistä kaikki alkoi?

Metsästänyt olen pikkupojasta saakka ja vaikka harrastukseni nuoruusvuosina ja varhaisaikuisuudessa eli muutaman vuoden jonkinlaista hiljaiseloa, voimistui se uudelleen 2000-luvun alussa.

Miten tähän päivään on tultu? ex vaimoni treenasi saksanpaimenkoiransa  kanssa  palveluskoiralajeja, jälkeä, tottelevaisuutta ja jonkin verran henkilöhakua. Kävimme molemmat Suomen Palveluskoiraliiton Koirankouluttaja-kurssin, lisäksi ex vaimoni kouluttautui edelleen Suomen Palveluskoiraliiton pätevöimäksi koulutusohjaajaksi.


Palveluskoiralajien kautta saimme arvokasta oppia koiraa motivoivista koulutustavoista, joita olemme hyödyntäneet myös metsästyskoiriemme koulutuksessa ja tapakasvatuksessa. Näistä opeista suuri kiitos meitä ohjanneille koulutusohjaajille ja kotikaupunkimme virkeälle  palveluskoiratoiminnalle, jossa saimme olla mukana.

Mutta saksanpaimenkoira ei ole metsästyskoira, vaikka mitä mainioin harrastuskoira onkin. Halusimme koiran, joka olisi rauhallinen ja tasapainoinen perhekoira, monipuolinen metsästyskoira, koulutettavissa myös muihin liikunnallisiin harrastuksiin  esim. koirahiihto, koirajuoksu ja perheen pienimpien vetäminen ahkiossa. Näihin tarpeisiin saksanseisoja soveltuu mitä parhaimmin. Karkeakarvaiseen saksanseisojaan päädyimme sen hauskan ulkonäön ja turkin hyvän säänkestävyyden vuoksi ja valinta on osoittautunut meille oikeaksi.